Brasilia ja Hong Kong

Tällä viikolla lähetimme Brasiliaan Pernambucon alueen yliopistoihin 9-sivuisen ehdotuksemme konkreettisesta tutkimusyhteistyöstä. Kiitokset valmistelutyöstä Suvi Karirinteelle, Sirpa Sandelinille, Harri Ketamolle, Heikki Koivistolle ja Kari Laineelle. Yhteistyöehdotuksen aihealueet ovat:

1)      Solar energy

2)      Sustainable water and waste topics

3)      Computational intelligence

4)      Ice navigation

5)      Systemic model for innovation collaboration with industry

Yhteistyön fokus on yhteisten tutkimustiimien perustamisessa, tutkijavaihdossa, yhteisjulkaisuissa ja konkreettisessa yhteistyössä molempien alueiden yritysten ja yhteisöjen kanssa. Aihealueiden yhteistyömuodoista voisi mainita aurinkoenergian käyttämisen jäähdytyssovelluksissa, jäteveden käsittelyjärjestelmien arvioinnin, oppimispelien käyttämisen testaamisen alueen kouluissa, arktisen merenkulun simulaattoritietämyksen siirtämisen ja yrittäjyyden edistämismallien käyttöönottamisen.

Tulemme lähestymään vastaavanlaisella yhteistyöpaketilla myös Changzoun yliopistoa Kiinassa. Changzou sijaitsee noin 160 kilometrin päässä Shanghaista. Teemme jo yliopiston kanssa yhteistyötä opiskelijavaihdossa ja olemme järjestäneet heidän kanssaan pari yhteistä tutkijafoorumia. Nyt haluamme käynnistää konkreettisen tutkimusyhteistyön heidän kanssaan.

OKM:n ja SAMKin välisessä sopimuksessa kaudelle 2013-2016 SAMKin roolina on olla alueen innovaatiotoiminnan, yrittäjyyden ja kansainvälistymisen veturi. Brasilia- ja Kiina-operaatiomme vahvistavat tätä rooliamme. Lisäksi niillä on vahva yhteys Lounaisrannikko-yhteistyöhön (LOURA) Turun ja Uudenkaupungin kanssa.

Laskennallisen älykkyyden tutkimuksemme on vienyt meidät moneen kertaan Kiinan suuntaan. Kun olimme Jari Kynkään kanssa Zhengzoussa (jonkin verran Kiinan sisämaassa), ymmärsimme miltä amerikkalaisista tummapintaisista  koripalloilijoista tuntui 1970-luvun Suomessa. Tuntui, että kukaan ei ollut koskaan nähnyt ulkomaalaista. Täyteen ahdatuilla kaduilla päät kääntyivät meitä järjestelmällisesti meitä kohti. Kyseisellä alueella on Kiinankin mittakaavassa lyhyitä ihmisiä, joten oli varsin hauskaa kun olit pään pidempi muita. Huvittavinta oli se, kun meistä napsittiin valokuvia. Jotkut yrittivät ottaa niitä salaa, mutta jotkut taas tulivat ihan iholle. Englantia ei osannut kukaan. Sanaakaan. Eksyimme viimeisenä päivänä ja kukaan ei osannut auttaa meitä. Ei edes McDonaldsissa. Seikkailtuamme noin kahden tunnin ajan, Jari alkoi jo huolestumaan (= pelle). Mutta hätä keinot keksii. Näimme muutaman kilometrin päässä erittäin korkean sillan ja kävelimme sinne. Sieltä näimme hotellimme lähellä olevan korkean rakennuksen. Sitä kohti taas muutama kilometri ja ehdimme hotellille juuri sopivasti niin, että lentoasemalla olimme 15 minuuttia etuajassa. Turhaa hätäilyä siis.

Ensi viikolla menemme Hong Kongin operaatioanalyysin konferenssiin esittelemään tutkimustuloksiamme työvoiman hallinnan optimoinnista. Konferenssiin lähetettiin 620 julkaisuehdotusta yli 50 eri maasta, joista 316 hyväksyttiin. Pääsimme Best Paper –kisaan, jonka aiomme tietysti vähintään voittaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun menemme Hong Kongiin. Kolme vuotta sitten saavuimme ensimmäisen kerran samaiseen konferenssihotelliin. Päätimme käydä illalla tarkistamassa konferenssitilat ja otimme konferenssin nettisivuilta tulostamamme pohjapiirustuksen mukaan. Menimme hissillä toiseen kerrokseen ja totesimme että hyvältähän tämä näyttää. Tosin luentosalien nimet vaikuttivat hieman oudoilta. Ja tarkemmin katsottuna pohjapiirustuskaan ei vastannut todellisuutta. Mutta ei hätää. Kysytäänpä respasta, missä täällä on se operaatioanalyysin konferenssi. Vastaus: ”Sorry guys, we don’t have such a conference here.” Näytimme konferenssin nettisivulta tulostamaamme paperia hänelle, johon saimme vastauksen: ”Oh that conference, that was last year”. Nyt nousi jo kylmähiki pintaan. Nimittäin lähes kaikki konferenssit, joissa käymme, pidetään vuorovuosin eri mantereilla. Huh. Äkkiä nettiin ja konferenssin nettisivu auki. Konferenssihotelli oli eri kuin silloin kun tulostimme sen! Jälkeenpäin selvisi, että hotellitiedot olivat olleet väärät yhden päivän ajan ja juuri silloin olimme ottaneet tulostuksen! No missä konferenssi sitten oli. Euroopassa? Ei. USA:ssa? Ei. Hong Kongissa? Joo. Kävelymatkan päässä? Joo. Uskomaton tuuri? Ei. Täydellisellä suunnittelulla saa aikaan täydellisen tuloksen.

Jos seuraavassa kirjoituksessani en puhu mitään Best Paper –kisan lopputuloksesta, niin lienee turhaa tulla sitä minulta kysymään!

 

Loistavia avauksia ja surkeita sähköposteja

Olin koko viime viikon kovassa kuumeessa ja siihen perään sain vielä silmätulehduksen. Tosi hyvä niin. Sain tehtyä saman verran töitä kuin normaalisti kolmen viikon aikana. Eikä tarvinnut istua palavereissa. Tulee mieleen oman ajankäytön hallinnan neljä prinsiippiä, joista kaksi viimeistä ovat:

3. Pysy erossa kokouksissa istumisista ja raporttien laadinnasta.
4. Pidä työaikana tapahtuva sosiaalinen puuhastelu kohtuullisissa rajoissa.

Kahteen ensimmäiseen voidaan palata myöhemmin.

Uskoisin, että todella monet meistä ovat helisemässä sähköpostien kanssa. Ei pelkästään niiden määrästä, mutta myös niiden laadusta johtuen. Olemmekin valmistelemassa SAMKin uutta sähköpostikulttuuria. Eniten parannettavaa löytyy mielestäni sähköpostin vastaanottaja-lokeroiden käytössä.

Sähköpostikulttuuriin on pesiytynyt ihmeellinen tapa siirtää sen avulla itselle kuuluvia töitä muille. Toinen ikävä piirre on valittaa (nimenomaan valittaa) sähköpostitse asioista ja eteen tulleista ongelmista. Mikäli saat tällaisia viestejä, pyydä lähettäjää ensin itse ehdottamaan omaa ratkaisua tai esittämään ratkaisuvaihtoehtoja.

Sähköpostilaatikot täyttyvät välitetyistä viesteistä. Tehdään muille palvelus, eikä yritetä toimia organisaation tietotoimistona. Meistä itsestämme voi tuntua, että teemme vastaanottajille palveluksen, mutta näin se ei kyllä ole. Helpottakaamme muiden tuskaa – ei välitetä viestejä eteenpäin. Tarkkaan ottaen meidän ei pitäisi välittää viestejä lainkaan, koska viesti oli alun perin tarkoitettu vain vastaanottajille. Viestin lähettäjä antaa luvan, jos haluaa viestiään välitettävän muille.

Seuraavan kerran kun näpyttelet viestiä, niin katso ympärillesi. Näetkö puhelimen tai onko työhuoneessasi ovi, joka johtaa käytävään? Voisitko hoitaa asian puhelimitse tai tekstiviestillä tai voisitko jopa vierailla hänen työhuoneessaan?

Jatkan aiemmin mainitsemallani vaarallisella linjalla ja nostan kirjoituksissani esille henkilöstömme onnistumisia. Olen äärimmäisen mielissäni siitä, että asiantuntijamme ovat laajalla rintamalla käynnistäneet uusia mielenkiintoisia yritysprojekteja. Eila Minkkinen, Yki Myntti ja heidän opiskelijansa auttavat satakuntalaisia yrityksiä Saksan markkinoille etabloitumisessa. Nuoret tutkijamme, Nico Kyngäs ja Juho Salli ovat aloittamassa Alma Media -konsernin monikanavajakelun palvelurakenteiden kehittämistä ja jakelutoiminnan optimointia. Automaatio-osaajamme Hannu Asmala ja Timo Suvela yhdessä opiskelijamme Mikko Korhosen kanssa kehittävät HK Ruokatalon siipikarjan tuotantolinjoja.

Tuotantolinjan automatisoinnin kehittämisestä palautuu mieleen Satakunnan ammattikorkeakoulussa vuosituhannen alkupuolella toiminut automaation tutkimuskeskus, joka omalla panoksellaan tuki Ulvilan seudulle syntynyttä automaatiokeskittymää. Keskittymä muodostuu nykyään noin 35 yrityksestä, jotka työllistävät noin 1000 henkeä. Näillä yrityksillä on merkittävää osaajapulaa automaatioalan insinööreistä. SAMKissa tuleekin käynnistää keskustelu automaation tutkimus- ja osaamiskeskittymän henkiin herättämisestä.

Edellisessä kirjoituksessani otin esimerkin jääkiekosta, vaikka olenkin viime aikoina yrittänyt minimoida jääkiekon seuraamista. Tasan kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun SAMK teki ensimmäisen yhteistyösopimuksen Ässien kanssa. Sen allekirjoitti Juhani Tamminen. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Ässät muistaakseni hävisi 13 ottelua peräkkäin. Vuoden päästä allekirjoitettiin uusi sopimus. Tamminen erosi siitä  viikon päästä. Lukon kanssa tehtiin ensimmäinen sopimus kuusi vuotta sitten. Toimitusjohtaja ja/tai päävalmentaja ovat sen jälkeen vaihtuneet aika monta kertaa.

Televisiota katsellessani eksyin vahingossa UrhoTV:n kanavalle, jossa Saipa-Kalpa ottelun kommentaattorina oli eräs suomalainen maalivahtilegenda. Ottelu oli juuri päättynyt Kalpalle 3-0 ja toimittaja kysyi häneltä, mihin ottelu ratkesi. Vastaus oli ”Kyllä se kolmanteen erään ratkesi”. Toimittaja oli hetken hiljaa ja niinpä: ”Kalpa teki kolme maalia ja Saipa ei yhtään”. Jäätävää syväanalyysia. Päätin taas pitää taukoa jääkiekon seuraamisessa.

Tekijät esiin ja keskinkertaisuus kunniaan

SAMKin uuden organisoitumisen lanseeraustilaisuudessa esittelin uusien tutkimus- ja osaamiskeskittymiemme avainhenkilöitä. Näytin myös keskittymissä työskentelevien tutkijoiden nimiä. Tiesin ja tiedän, että tämä on aina vaarallista. Siis jonkun nimen esiin nostaminen ja jonkun toisen ei. Jatkan vaarallisella linjalla ja nostan kirjoituksissani esille henkilöstömme onnistumisia.

Aloitan Heli Lammisesta, Soteekki-toimintaympäristömme vetäjästä. Helillä on ollut merkittävä rooli ainutlaatuisen konseptin rakentamisessa. Soteekki tarjoaa asiakkaillemme laadukkaita hyvinvointipalveluja opiskelijatyönä asiantuntijaopettajien ohjauksessa. Oletko koskaan miettinyt, kuka toteuttaisi sinulle hyvinvoinnin ympärille rakennetut lastenkutsut, keneltä saisit apua sairaalasta kotiutuvalle, kuka antaisi väliaikaista ja lyhytkestoista apua omaisesi hoitoon tai kuka hoitaisi yrityksenne henkilöstön kuntoa? Ota yhteyttä Soteekkiin (www.samk.fi/soteekki).

Jatkan Jalo Porkkalalla. Jalo on herättänyt henkiin historiallisia valokuvauksen vedostusmenetelmiä ja yhdistänyt niitä nykypäivän digitaalitekniikkaan. Tuloksena on huikeita taidevalokuvia. Jalon kirjoittama teos, Köyhä dagerrotyyppi, on ensimmäinen suomenkielinen vaihtoehtoisia vedostusmenetelmiä käsittelevä kirja, ja samalla ensimmäinen aihetta käsittelevä tutkimus Suomessa. Kannattaa käydä ihastelemassa: vedos.samk.fi.

Lopetan (tällä kertaa) Sirpa Sandeliniin. Opetus ja kulttuuriministeriön papereissa SAMK on alueen innovaatiojärjestelmän keskeinen toimija, kansainvälistäjä ja yrittäjyyden edistäjä. Sirpa toteuttaa juuri tätä tehtävää erittäin aktiivisesti niin Turku-Uusikaupunki-Rauma-Pori akselilla kuin esimerkiksi Saksa-Kiina-Brasilia akselilla.

Ovatko Heli, Jalo ja Sirpa huippuja vai keskinkertaisuuksia? Ovatko huiput ennemminkin harvardilaisia ja oxfordilaisia? Onko meidät samkilaiset ja yleisesti ottaen suomalaiset kiinnitetty keskinkertaisiksi? Suomihan on keskinkertaisuuden hallitseva maailmanmestari. Voitamme kaikki kansainväliset kisat, joissa mitataan keskinkertaisuutta, esimerkkinä vaikkapa Pisa-vertailu. Vastaavasti kun mitataan huippuja, valumme keskikastiin.

Pekka Seppänen kirjoitti lähes kolme vuotta sitten Talouselämään hienon jutun keskinkertaisuudesta. Suomessa erilaisuus ei ole suosiossa. Sen sijaan tasapäistäminen on. Kaikkein epäsuosituinta erilaisuutta on paremmuus. Seppänen kuvaa asiaa seuraavasti: Kun suomalaiseen joukkueeseen tulee taitava maalintekijä tai suomalaiselle työpaikalle alansa huippu, luulisi että koko porukka hihkuisi innosta. Joukkuehan saa mahdollisuuden menestyä paremmin, ja kaikki joukkueen jäsenet hyötyvät. Ei se vain ole niin. Työpaikan uusi maalintekijä uhkaa entisten maalintekijöiden ja luottopelaajien asemaa. Osa jopa toivoo maalintekijän epäonnistuvan. Pahimmassa tapauksessa häntä aletaan kiusata, jotta hän ymmärtäisi ryhtyä sellaiseksi kuin muutkin, keskinkertaiseksi.

Jo matemaattisen määritelmän mukaan valtaosa meistä on keskinkertaisia. Jos huippuja on 1%, niin meitä keskinkertaisuuksia on sitten noin 98%. Huiput saisivat olla kiitollisia keskinkertaisuuksille. Ilman heitä ei olisi huippuja. Seppänen muistutti, että jääkiekon Suomen mestaruuden 2010 voittanut TPS on todistus siitä, että monesti keskinkertaisuus riittää hyvin. TPS oli runkosarjan keskinkertaisin joukkue. Se voitti ja hävisi kauden aikana yhtä monta ottelua, ja teki tasan yhtä monta maalia kuin päästi. Pudotuspeleissä TPS oli kuitenkin ylivoimainen.

Keskinkertaiset taidot ja yritteliäs asenne ovat siis parempi yhdistelmä kuin ylivertaiset taidot ja keskinkertainen asenne. Minkälainen asenne meillä on omaan työhömme?

Kaikki osaaminen myynnissä

Blogini kirjoitukset keskittyvät tki-toimintaan ja yrityspalveluihin, mutta ettei asia jää epäselväksi, niin: opetustehtävän onnistuminen muodostaa 89% ammattikorkeakoulujen tulevasta rahoituksesta. Asiantuntijoidemme tuottama opetus ja hallintohenkilöstömme tarjoamat opetuksen tukipalvelut ovat menestymisemme perusta. Onneksi opetuksemme on laadukasta. Todistettavasti. Jokaiselta ammattikorkeakouluopiskelijalta kysytään valmistumisen yhteydessä mielipide opetuksen laadusta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen joukossa olemme vuodesta toiseen olleet opetuksen laadussa koko Suomen aatelia. Loistavaa ja kiitokset!

Opetus on tutkimuksen peruspilari. Ilman laadukasta opetusta ja asiantuntijaopettajiemme tki-osaamista emme voisi tehdä alueemme yrityksille tuote- ja palvelukehitystä emmekä kehittää tutkimus- ja osaamiskeskittymiämme. Opetuksen ja tki-toiminnan yhteys on jatkossa äärimmäisen tärkeää. Uusi amk-rahoitusmalli kannustaa meitä laittamaan kaiken osaamisemme myyntiin (lue: antamaan kaiken osaamisemme käyttöön). Ja erityisesti tki-näkökulmasta. Järjen käyttöä tämäkin vaatii. Juha kiteytti asian toimarin lokissaan hienosti: ”Rahan perässä ei kannata juosta, eikä osaoptimointia kriteerien suhteen kannata tehdä. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä sitä mikä olisi hyödyksi joka tapauksessa. Ilman rahoitusmalliakin.” Tulen jatkossa nostamaan esille henkilökuntamme menestystarinoita opetuksen ja tki-toiminnan yhdistämisessä.

Palaan vielä edellisessä kirjoituksessa viittaamaani henkilöstöjohtajien foorumiin. Foorumin otsikkona oli työelämä vai työ ja elämä? Keskustelua käytiin siitä, voiko työtä ja elämää erottaa? Vastaavasti pohdittiin työhyvinvoinnin käsitettä. Onko olemassa erikseen työhyvinvointi ja vapaa-ajan hyvinvointi? Ja erikseen työterveyttä ja vapaa-ajan terveyttä? Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että mitä parempi työilmapiiri meillä on sitä parempi hyvinvointi ja terveys meillä on. Miten sitten voin parantaa työilmapiiriä? Ainakin yhdellä varmalla tavalla eli suuntaamalla huomioni siihen asiaan, jota pystyn varmimmin hallitsemaan: omaan itseeni.

On aivan selvää, että jokaisessa organisaatiossa töitä kaadetaan joillekin liian paljon ja työt on osin organisoitu väärin. Asialla on myös peilikuva. Tutkimusten mukaan työntekijöiden kapasiteetin alhainen käyttö johtaa uupumiseen, väsymiseen ja motivaation heikentymiseen. Työntekijät paikkaavat omaa motivaatiopuutettaan kiinnittämällä huomionsa muiden tekemään työhön, työn viihtyisyystekijöihin ja etuisuuksiin. Töiden tasapuolinen ja mielekäs organisoiminen on siis hyvinvoinnin kulmakiviä.

Olen kirjannut tkiy:n pelikirjaan muutamia mielestäni hyviä ohjeita, joilla voimme parantaa omaa ja työyhteisömme hyvinvointia. Tässä kolme niistä:

1)      Jos haluamme, että meillä on työssämme enemmän vapautta ja liikkumavaraa, meidän tulee olla vastuuntuntoisempia ja auttavaisempia työntekijöitä.

2)      Jos haluamme, että meihin luotetaan, meidän tulee olla luotettavampia työntekijöitä.

3)      Jos haluamme tulla ymmärretyksi, meidän tulee ensin yrittää ymmärtää muita.

Seuraavassa kirjoituksessani pitää saada tekijät esiin ja hyväksyä sekä keskinkertaisuus että paremmuus.

Asteekit, inkat ja esimiehet

Torstaina julkaistu Satakunnan Kansan kirjoitukseni sai mukavan positiivisen vastaanoton. Itseäni jäi hieman harmittamaan, että toimittaja oli jättänyt vain ja ainoastaan yhden lauseen pois ja sen viestin halusin erityisesti välittää: ”Opetus- ja kulttuuriministeriön papereissa SAMKin tehtävänä on toimia maakunnan innovatiivisen toiminnan veturina.” Lisäksi yhdessä kohtaa korkeakoulu oli (vahingossa) korvattu sanalla koulu. Mutta ilahduttavaa oli, että SK julkaisi kirjoituksen. Kiitokset heille.

Organisaation uudistuessa henkilövalinnat synnyttävät etu- ja jälkikäteen hyvinkin vilkasta keskustelua. Se on ehdottomasti hyvä asia. Valinnat tuovat uutta puhtia myös kahvipöytäkeskusteluihin malliin ”Niin, sehän on sen kaveri” tai vaihtoehtoisesti ”Niin, sehän on varmaan sen… kaveri”. Jotkut voivat jopa ajatella, että tulipa asiantunteva ja motivoitunut kollega valituksi! TKI&Y:n valintoja silmäillessäni en löytänyt yhtään miespuolista Raittiusseura Kasvin jäsentä enkä naispuolista HPK:n kannattajaa :)

Sain henkilöstöjohtajien foorumissa itselleni kirjan ”Haastavien esimiestilanteiden ratkaiseminen”. En uskaltanut kysyä, miksi juuri minä sain tämän kirjan. However, kirjan sisällysluettelosta löytyy seuraavia asiakokonaisuuksia: sopimaton käytös, vilppi ja epärehellisyys, työpaikkakiusaaminen, ohjeiden vastainen toiminta, puutteellinen ammattitaito, poissaolot jne. jne. jne. Mikä pettymys! Selasin kirjan vielä läpi ja kyllä, ei yhtään juttua siitä haastavasta esimiestilanteesta, josta olin kiinnostunut: Miten tarjota riittävän innostava ja haasteellinen työ nälkäisille työntekijöille, jotta saat pidettyä heidät talossa. Siihen haasteeseen meidän esimiesten tulee erityisesti pureutua.

Asteekit elivät noin 500 vuotta sitten nykyisen Meksikon alueella. Asteekki-ajattelijoilla oli pohdittavana sama fundamentaalinen kysymys kuin meilläkin on nyky-yhteiskunnassa: Miten voimme hektisessä työelämässä ja hetkellisessä maailmassa saavuttaa henkisen tasapainon? Onko se kasvun, kilpailukyvyn ja tehokkuuden maailmassa mahdollista. Vastaan kyllä. Mitä enemmän organisaatiossa valmistaudutaan, suunnitellaan ja keskustellaan yhdessä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta sitä paremmassa ”jamassa” ovat myös sen työntekijät. Mites nää inkat sitten.

Asteekit eivät tunteneet pyörää. Eivätkä myöskään inkat, jotka elivät myös noin 500 vuotta sitten Perun ja Chilen alueilla. Heidän ei siis tarvinnut keksiä pyörää uudelleen. Meidän tarvitsee. Meidän pitää pystyä keksimään Satakuntaa pyörittävä teollisuus ja julkiset palvelut sellaiseen muotoon, että valtakunnan päättäjät näkevät meillä olevan kansallisesti tärkeitä kasvun elementtejä. Puhutaan Kasvusopimuksesta ja Innovatiivisista Kaupunkialueista (INKA). Valtio on valitsemassa laskutavasta riippuen 5-12 kaupunkialuetta Kasvusopimuksen ja INKAn piiriin. Tästä kyydistä meillä ei ole varaa jäädä pois.

Pyörän keksimistä uudelleen viedään eteenpäin Porin kaupungin johdolla Timo Aron asiantuntevissa käsissä. Mukana ovat Kasvusopimuksen mukaisesti alueen korkeakoulut (meillä SAMK, UCPori ja DIAK) ja kehittäjäorganisaatiot (meillä Prizztech). Uskomme, että mahdollisuutemme ovat hyvät. Meillä kaikki tuntevat toisensa ja osaamme nykyään puhaltaa yhteiseen hiileen. Ihan helppoa tämä ei varmastikaan tule olemaan suurimmilla kaupunkialueilla. Lisää yksityiskohdista myöhemmin.

Seuraavassa kirjoituksessani kaikki osaaminen on myynnissä.

VastuuTontut ja SyntiPukit

Kiitokset sähköpostilla saamaani palautteeseen. Toisesta päästä löytyy: ”Jaksoin lukea ensimmäisestä kirjoituksesta puolitoista kappaletta. Todella tylsää.” ja toisesta päästä: ”SAMKin sisällä on kehittymässä ennen mahdottomaksi luultu laji, kommunikoiva johto. Loistavaa!”. Eli kannattaa sekä lopettaa että jatkaa. Täytän molempien toiveet eli jatkan kirjoittamista, mutta lopetan aina hetkeksi kahden kirjoituksen välissä.

Nyt kun joulu on lähestymässä, on aika tutkailla TKI&Y:n vastuutonttuja (parin vuoden päästä toiselta nimeltään syntipukkeja). Tutkimus- ja osaamiskeskittymien (Research and Competence Centers) vetäjiksi (Head of the R&CC) on valittu seuraavat henkilöt:

- Energia ++ : Suvi Karirinne (Sirpa Sandelin)
- Esteettömyys : Kati Karinharju
- Hyvinvointiteknologia : Sari Merilampi (Andrew Sirkka)
- Laskennallinen älykkyys : Cimmo Nurmi

Suvi on tällä hetkellä lainassa Prizztechissä ja tekee meillä töitä 20%:sti. Sirpa avustaa vetäjän tehtävissä, kunnes Suvi tulee takaisin. Sirpa toimii myös Lounaisrannikko-yhteistyön (Loura) vastuuhenkilönä. Andrew hoitaa hyvinvointiteknologian vetäjän tehtäviä, kunnes Sari palaa äitiyslomalta. Valituilla henkilöillä on vahvaa osaamista kyseisellä tutkimusalueella ja lisäksi näyttöä kansainvälisestä yhteistyöstä. Olen erittäin tyytyväinen näihin valintoihin. Paitsi en tietenkään itse itseni valintaan. Tutkimus- ja osaamiskeskittymien (TOK?) vetäjien kanssa luodaan kolmivuotinen suunnitelma, joka vie meidät tunnustettuun kansalliseen mitalisijoitukseen sekä tunnistettuun kansainväliseen merkittävyyteen. Vetäjät saavat käyttöönsä huomattavan määrän euroja henkilöstön resursointiin, infrastruktuurin kehittämiseen ja muihin TOK:n kuluihin. He ovat ”suvereenisti” vastuussa TOK:n toiminnasta.

Sisäisessä haussa TKI- ja yrityspalvelujen päälliköiksi on valittu seuraavat henkilöt:

- Tutkimuspäällikkö : Anne Kärki
- Yrittäjyyspäällikkö : Teppo Lundell
- Myyntipäällikkö : Pia Lamminen

Anne vastaa hanketoiminnasta, julkaisutoiminnasta ja tki-rahoituksen kehittämisestä. Tepon vastuulla on opiskelijayritysyhteistyö (Apparaatti, Soteekki), Yrityskiihdyttämö, perheyrittäjyysverkosto ja yleisesti innovaatiotoiminta. Pian vastuualueena on osaamisen ja koulutuksen myynti ja asiakkuuksiemme kehittäminen. Anne, Teppo ja Pia muodostavat kukin itselleen tiimin, johon kutsutaan jokaiselta osaamisalueelta kaksi henkilöä. He saavat TOK:n vetäjien tapaan käyttöönsä euroja henkilöstön resursointiin, infrastruktuurin kehittämiseen ja muihin oman vastuualueensa kuluihin.

Mandaatti on nyt kyseisille henkilöille annettu. Ei rahaa ilman vastuuta: kaikkien edellä mainittujen henkilöiden on uuden ammattikorkeakoulun rahoitusmallin mukaisesti tehtävä tulosta osakeyhtiöllemme.

SAMKilaisille: Ilmoittautukaa vastuuhenkilöille mukaan toimintaan ja toiminnan kehittämiseen. Ja elinkeinoelämän edustajille: Käyttäkää heitä ja meitä oman liiketoimintanne kehittämiseen.

Lopuksi ärsyttävästä C-kirjaimesta. Yritin tosissani pelata tennistä 1970-luvulla(kin), jolloin suosikkipelaajiani olivat mm. Paul Newcombe, Jimmy Connors ja tietysti John McEnroe. He olivat myös Markon ja Kallen suosikkeja. En muista, kuka meistä keksi, että näillä Grand Slam -mestareilla oli temperamentin lisäksi yhteistä sukunimessä oleva c-kirjain. Markon muistan ehdottaneen, että osallistutaan seuraaviin tenniskilpailuihin etunimillä Marco, Calle ja Cimmo. Näin tehtiin. Toimiko yläkierteinen yhden käden rystylyönti tämän seurauksena paremmin, sitä tarina ei (onneksi) kerro. Nimi jäi kuitenkin käyttöön, kunnes jossain vaiheessa taas unohtui. Vakuutusmatemaatikkona kymmenen vuotta myöhemmin C-kirjain "virallistui", kun samalla työpaikalla oli toinen Kimmo Nurmi ja postit menivät usein sekaisin. Asia sinetöityi, kun sain elämäni ensimmäisen rakkauskirjeen. Tai siis luulin saaneeni. Sehän oli tietysti Kimmolle :(

En vielä tiedä, mistä kaikesta seuraavaksi kirjoitan, mutta ainakin haastavista esimiestilanteista ja ehkä asteekeista ja inkoista.

SAMKin joukkoälyä ja innovatiivisuutta metsästämässä

Tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa viittasin Darwinin populaatio-käsitteeseen. Luonnossa populaatioon liittyy vahvasti joukkoäly. Mehiläiset, linnut, kalat ja muurahaiset eivät yksinään ole älykkäitä, mutta joukkona hyvinkin älykkäitä. Kalaparven dynaaminen liike on seurausta siitä, että yksittäiset kalat noudattavat kolmea yksinkertaista sääntöä. Muurahaiset löytävät lyhimmän reitin pesältä ruuan luo, kun yksittäiset muurahaiset erittävät kulkutielleen feromonia.

Okei, viittaanko nyt siis siihen, että

- SAMKilaiset ovat yksinään (lähes) yhtä älykkäitä kuin muurahaiset

- Laatukäsikirja pitää korvata kolmella yksinkertaisella säännöllä (hmmm…)

- SAMKin pitää investoida kosmetiikkatuotteisiin, jotka sisältävät feremonia (ja Axe sponsoriksi).

En. Välttämättä. Vaan siihen, että yhdessä tekemällä saadaan parempaa tulosta kuin jokainen yksinään. Haluan kuitenkin jo toisen kerran korostaa sitä, että vahvat ja innovatiiviset yksilöt ovat organisaatiolle äärimmäisen tärkeitä.

Professori Pauli Juutin mukaan innovatiivisuus ja luovuus sekoitetaan usein toisiinsa. Luovuudella tarkoitetaan uusien ajatusten tuottamista. Innovatiivisuudella tarkoitetaan sitä, että uusista ajatuksista tehdään käyttökelpoisia! Uusia tai parempia tuotteita, palveluita tai toimintamalleja. Joo hienoa, mutta miten saamme lisättyä innovatiivisuutta SAMKissa?

Juutin tutkimusten mukaan henkilöstöjohtamisen ja innovatiivisuuden välillä on selkeä korrelaatio. Avainasioita ovat kehittämiskeskeinen osaamisen johtaminen, asiakaskeskeisyys ja oikeudenmukaisuus. Lisäksi tutkimuksista kävi erittäin hyvin ilmi, että valvontapainotteisella henkilöstöjohtamisella ei ole yhteyttä sen paremmin johtamisella saavutettuihin tuloksiin kuin organisaation innovatiivisuuteenkaan. Kysytäänpä nyt sitten uudestaan, että miten saamme lisättyä innovatiivisuutta SAMKissa? Vastaus: henkilöstöjohtamiseen panostamalla.

Nyt sitten joukkoälyllistä, innovatiivista ja palkitsevaa TKI&Y-työtä kohti.

1) Saat hyvinkin vapaat kädet toimia sekä yksin että yhdessä muiden kanssa

2) Me johtajat olemme jo aloittaneet (ylimääräisten) valvontakameroiden poistamisen

3) Keskustellaan entistä enemmän työhön(kin) liittyvistä asioista keskenämme.

Seuraavassa kirjoituksessani TKI&Y:n henkilövalinnoista ja henkilöiden vastuualueista. Kerron myös rahallisista panostuksista ja tulevista toimenpiteistä. Sekä siitä ärsyttävästä C-kirjaimesta.