Kaikki osaaminen myynnissä

Blogini kirjoitukset keskittyvät tki-toimintaan ja yrityspalveluihin, mutta ettei asia jää epäselväksi, niin: opetustehtävän onnistuminen muodostaa 89% ammattikorkeakoulujen tulevasta rahoituksesta. Asiantuntijoidemme tuottama opetus ja hallintohenkilöstömme tarjoamat opetuksen tukipalvelut ovat menestymisemme perusta. Onneksi opetuksemme on laadukasta. Todistettavasti. Jokaiselta ammattikorkeakouluopiskelijalta kysytään valmistumisen yhteydessä mielipide opetuksen laadusta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen joukossa olemme vuodesta toiseen olleet opetuksen laadussa koko Suomen aatelia. Loistavaa ja kiitokset!

Opetus on tutkimuksen peruspilari. Ilman laadukasta opetusta ja asiantuntijaopettajiemme tki-osaamista emme voisi tehdä alueemme yrityksille tuote- ja palvelukehitystä emmekä kehittää tutkimus- ja osaamiskeskittymiämme. Opetuksen ja tki-toiminnan yhteys on jatkossa äärimmäisen tärkeää. Uusi amk-rahoitusmalli kannustaa meitä laittamaan kaiken osaamisemme myyntiin (lue: antamaan kaiken osaamisemme käyttöön). Ja erityisesti tki-näkökulmasta. Järjen käyttöä tämäkin vaatii. Juha kiteytti asian toimarin lokissaan hienosti: ”Rahan perässä ei kannata juosta, eikä osaoptimointia kriteerien suhteen kannata tehdä. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä sitä mikä olisi hyödyksi joka tapauksessa. Ilman rahoitusmalliakin.” Tulen jatkossa nostamaan esille henkilökuntamme menestystarinoita opetuksen ja tki-toiminnan yhdistämisessä.

Palaan vielä edellisessä kirjoituksessa viittaamaani henkilöstöjohtajien foorumiin. Foorumin otsikkona oli työelämä vai työ ja elämä? Keskustelua käytiin siitä, voiko työtä ja elämää erottaa? Vastaavasti pohdittiin työhyvinvoinnin käsitettä. Onko olemassa erikseen työhyvinvointi ja vapaa-ajan hyvinvointi? Ja erikseen työterveyttä ja vapaa-ajan terveyttä? Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että mitä parempi työilmapiiri meillä on sitä parempi hyvinvointi ja terveys meillä on. Miten sitten voin parantaa työilmapiiriä? Ainakin yhdellä varmalla tavalla eli suuntaamalla huomioni siihen asiaan, jota pystyn varmimmin hallitsemaan: omaan itseeni.

On aivan selvää, että jokaisessa organisaatiossa töitä kaadetaan joillekin liian paljon ja työt on osin organisoitu väärin. Asialla on myös peilikuva. Tutkimusten mukaan työntekijöiden kapasiteetin alhainen käyttö johtaa uupumiseen, väsymiseen ja motivaation heikentymiseen. Työntekijät paikkaavat omaa motivaatiopuutettaan kiinnittämällä huomionsa muiden tekemään työhön, työn viihtyisyystekijöihin ja etuisuuksiin. Töiden tasapuolinen ja mielekäs organisoiminen on siis hyvinvoinnin kulmakiviä.

Olen kirjannut tkiy:n pelikirjaan muutamia mielestäni hyviä ohjeita, joilla voimme parantaa omaa ja työyhteisömme hyvinvointia. Tässä kolme niistä:

1)      Jos haluamme, että meillä on työssämme enemmän vapautta ja liikkumavaraa, meidän tulee olla vastuuntuntoisempia ja auttavaisempia työntekijöitä.

2)      Jos haluamme, että meihin luotetaan, meidän tulee olla luotettavampia työntekijöitä.

3)      Jos haluamme tulla ymmärretyksi, meidän tulee ensin yrittää ymmärtää muita.

Seuraavassa kirjoituksessani pitää saada tekijät esiin ja hyväksyä sekä keskinkertaisuus että paremmuus.