Satakunnan Kauppakamarin tuorein lehti on omistettu digitalisaatiolle. Lehdessä on loistavia näkökulmia asiaan. Kannattaa ehdottomasti lukea! Itsekin sain kunnian kirjoittaa lehteen kolumnin. Laajennan tässä blogikirjoituksessa kolumnissa esittämiäni näkökulmia.
Haluan määritellä digitalisaation uuden tai
paremman bisneksen tuottamiseksi yrityksen hallussa olevan tiedon (datan)
avulla. Tieto ja sen analysointi on uuden ajan T&K:ta. Miten sillä sitten
tehdään bisnestä tai muutetaan nykyistä kilpailuasetelmaa? Tennisjuniorien
valmentajana voin sanoa, että menestykseen ei riitä paras tekniikka (teknologia)
eikä paras liikkuminen kentällä (verkostoituminen) vaan paras pää (rohkeus ja
kilpailutilanteen rakastaminen).
Miten pystymme tekemään elinkelvottomaksi
nykyisten ratkaisujen arvon muodostumisen mekanismit. Tai ainakin ajattelemaan
sitä. Miten muutumme palveluorientoituneemmaksi? Onko se edes tällä hetkellä
mahdollista? Perustuotteemme digitalisoimisaste (lue: tiedon hyödyntämisen
mahdollisuus) vaikuttaa tuotteisiimme liittyvien myytävien palvelujen
digitalisoitumisasteeseen. Ensimmäinen askel olisi oman datan ”siistiminen”
käytettävään muotoon.
Myyminen onkin sitten vaikeampaa. Yritykset
eivät osaa riittävästi hahmottaa, mitä niillä on sellaista (tuotteen) dataa,
jonka hyödyntämistä voisi myydä tai miten sillä voisi luoda asiakkaalle uutta
arvoa. Varsin usein se voisi olla digitaalista etävalvontaa päätuotteen
toiminnan optimoimiseksi. Ongelma on kaksisuuntainen. Digitaalisuutta,
edistynyttä data-analytiikkaa ja tekoälyä sisältäviä toteutuksia tehdään, kun
asiakkaat pyytävät – ongelmana on, osaavatko asiakkaat pyytää. Tai jos osaavat,
niin ostavat vasta kun tietävät, että siitä ON HETI hyötyä – ei että siitä
VOISI OLLA hyötyä. Ensimmäiset kaupat täytynee tehdä nollakatteella.
Paljon puhutaan tekoälystä (AI). Sekin
perustuu datan hyödyntämiseen eli käyttökelpoisen data-alustan olemassaoloon.
Yritykset eivät yleensä sijoita tähän rahaa, mutta se tulee eittämättä jossain
vaiheessa vastaan, jos haluaa pysyä kilpailussa mukana. Data-analytiikka- ja
tekoälyratkaisuja myyvillä AI-yrityksillä on myös toinen haaste: kauppaa ei
tehdä myymällä parempi AI-tuote kuin nykyinen olemassa oleva AI-tuote, koska
sellaista ei ole asiakkaalla ennestään olemassa. AI-maailma poikkeaa siinä
mielessä normibisneksestä, että tekijöillä on usein tiede-/tutkimustaustaa ja
sitä kautta evidenssiä tuotantokelpoisuudesta. Tämä ei kuitenkaan aina auta.
Minunkin lähipiirissäni on tästä monta kokemusta.
Varoituksen sana tekoälystä on tässä paikallaan. Erittäin harvaan ohjelmistoon tai järjestelmään on tällä hetkellä lisätty (todellista) tekoälyä. Markkinointisanana sitä kuitenkin viljellään ruhtinaallisesti. Tekoälyä ei ole ohjelmistot tai automaatiojärjestelmät, joissa toimintaa ohjataan määrättyjen sääntöjen perusteella. Tekoälyn pitää oppia itse. Hyvä muistisääntö on, että oikea tekoäly (järjestelmä tai ohjelmisto) on huomenna parempi kuin tänään.
Oikeita tekoäly-yrityksiä on Suomessa vielä vähän, koska todellisten tekoälyratkaisujen ostajia on vielä vähän. Meillä on kuitenkin Satakunnassa hyvä tilanne. Satakuntalaiset AI-yritykset tarjoavat todellisia data-analytiikkaa ja tekoälyä hyödyntäviä ratkaisuja. Mutta niilläkin on edellä kerrottuja haasteita. Miten me sitten löydämme voittajayritysten ja AI-yritysten yhteisiin haasteisiin ratkaisuja? Toinen askel olisi solmia bisneskumppanuuksia näiden yritysten välille.
