(Aiheen kattavuudesta johtuen tämä blogikirjoitukseni on normaalia huomattavasti pidempi)
Kerrataan ensin ikävät faktat. Uuden yliopiston perustaminen, käynnistäminen ja sieltä ensimmäisten valmistuminen kestänee noin kymmenen vuotta. Millainen maailma on 10 vuoden kuluttua? Ennusteiden mukaan tiedämme, että ekaluokkalaisia on 32% vähemmän kuin nyt [MDI 2019]. Satakunnan väestömäärä putoaa 220 tuhanteen [Tilastokeskus 2021]. Tiedämme myös, että ilman merkittäviä muutoksia työllisten määrä Suomessa pysyy samana, kun samaan aikaan eläkeläisten määrä kasvaa yli sadalla tuhannella [EVA 2021]. Lisäksi yli 70 000 yrittäjää jää eläkkeelle [Yrittäjät, 2020] ja teknologiateollisuus tarvitsee reilut 130 000 uutta osaajaa [Teknologiateollisuus 2021].
Jatketaan vielä. Lähimpiin yliopistoihin on Porista/Raumalta matkaa Turkuun 90km, Tampereelle 110km ja Vaasaan 190km. Satakunta on teollisuusmaakunta, joten miltä näyttää näiden yliopistojen maakunnallemme tärkeiden tekniikan alojen ensisijaisten hakijoiden määrät verrattuna aloituspaikkoihin? [YLE 2021]
- Turku: materiaali + tietotekniikka + tietojenkäsittely = 1,45 (342/236)
- Tampere: automaatio + kone + materiaali + sähkö + tietotekniikka = 1,56 (663/426)
- Vaasa: automaatio + tietotekniikka + sähkö + energia = 0,58 (48/82)
Näiden lukujen pohjalta lienee aiheellista kysyä, miten saisimme Poriin ja Raumalle riittävästi hakijoita, kun näihinkin kaupunkeihin kaivataan kipeästi lisää hakijoita. Otetaan vertailukohdaksi SAMKin ammattikorkeakoulututkinnon vastaavat hakuluvut vuoden 2021 osalta:
- Energia = 1,87 (56/30)
- Kone = 3,50 (175/50)
- Sähkö ja automaatio = 3,64 (255/70)
- Tietojenkäsittely = 2,73 (82/30)
Näiden lisäksi SAMKissa on englanninkieliset erillishaussa olevat Artificial Intelligence ja Mechatronics tutkinto-ohjelmat, joihin on hakijoita selvästi enemmän kuin on aloituspaikkoja.
Oman ymmärrykseni mukaan yrityskenttämme tarvitsee/tulee tarvitsemaan maistereita ja diplomi-insinöörejä keskimäärin kolmasosan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrästä. Jos olen osannut oikein ynnätä, Porin yliopistokeskuksessa oli vuoden 2021 yhteisvalinnassa noin 250 aloituspaikkaa (maisteri tai DI) ja SAMKissa noin 300 aloituspaikkaa (YAMK). Ammattikorkeakoulututkintoon johtavia aloituspaikkoja oli SAMKissa noin 1500. Näiden lukujen perusteella alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suhteelliset hakijamäärät näyttäisivät olevan tasapainossa.
Satakunnan erityinen vahvuus on vahva resilienssi eli teollisen rakenteen ja eri toimialojen monipuolisuus ja sitä kautta muutosjoustavuus. Toisaalta tämä edellyttää koulutukselta samaa monipuolisuutta, jotta voimme palvella työnantajien laajaa osaamistarvetta. Meidän tulee siis huolehtia sekä ammattikorkeakoulututkintojen että maisteritason tutkintojen monialaisuudesta.
Miten kaiken edellä kerrotun voisi ymmärtää? Eli siirrytään ikävistä faktoista mukavampiin päätelmiin ja mahdollisuuksiin.
- SAMKin koulutuspaikkojen määrästä ja monialaisuudesta tulee pitää kiinni
- Maisteritason tutkinnot tulee kohdentaa paremmin maakunnan yritysten tarpeisiin
- Tekniikan kandidaatin koulutuksen osalta ei ole järkeä lähteä kilpailemaan lähialueiden yliopistojen kanssa
- Yrityselämän osaamistarpeiden nopea muuttuminen edellyttää korkeakouluiltamme myös ja erityisesti nopeita työntekijöiden 1-2 vuoden muunto- ja täsmätäydennyskoulutuksia.
Kolmen ensimmäisen kohdan summauksena voisi todeta, että paras vaihtoehto tekniikan koulutuksen osalta olisi pitää nykyiset asemat yritysten tarpeisiin kohdennettujen SAMKin insinöörikoulutusten osalta ja rakentaa niiden päälle uudet insinööristä diplomi-insinööriksi maisterikoulutukset. Nämä koulutukset tulisi suunnata maakunnan yritysten tarpeisiin nykyistä paremmin. Tämä tarkoittaisi Tampereen ja Turun lisäksi uusien yliopistokumppanien hakemista. Esimerkiksi mahdollinen yhteistyö Aallon ja LUTin kanssa voisi laajentaa maisterikoulutusta akkuklusterin, meriteollisuuden ja robotiikan tueksi. Maisterikoulutusta voisi tällöin järjestää Porin lisäksi myös Raumalla.
Muutaman vuoden takainen opetusyhteistyösäännös tukee edellä esitetyn mukaista ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä. Säädös vahvisti ammattikorkeakoulututkintojen ja yliopistotutkintojen tuottaman osaamisen olevan monessa suhteessa niin samankaltaista, että kummankin sektorin opetuskokonaisuuksia voidaan sellaisenaan ottaa osaksi toisen sektorin tutkintoa. Säännös mahdollistaa sen, että yliopistotutkintoja on mahdollista tuottaa yliopistopaikkakuntien ulkopuolella yliopiston ja ammattikorkeakoulun tiiviinä yhteistyönä, kuitenkin siten, että vastuu tutkinnosta ja sen sisällöstä on yliopistolla. [Sirén 2021]
Edellä esitetyn mukaiset maisteriohjelmat kannattaisi ehdottomasti suunnata työelämään jo kiinnittyneille. Muutoin vaarana on, että koulutamme lahjakasta nuorisoamme pois omasta maakunnastamme. Kyse ei ole pelkästään tekniikan koulutuksesta. Samaa mallia olisi hyvä pohtia myös kaupallisen alan ja sote-alan koulutusyhteistyön osalta. Tarkennetaan vielä. Tässä mallissa SAMKin opiskelija voisi jatkaa valintamenettelyn kautta yliopistojen kanssa sovittuihin maisterikoulutuksiin tai työelämäkokemuksen jälkeen SAMKin YAMK-koulutuksiin.
SAMKin olettaisi olevan houkutteleva yhteistyökumppani yliopistoille (kymmenen vuoden amk-tilastot):
- Opetuksen laadussa Suomen paras
- SAMKista valmistuvat työllistyvät parhaiten pääkaupunkiseudun ulkopuolella
- Valmistumisen jälkeen työelämässä yhtäjaksoisesti olleiden osuudessa ykkönen
- Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (maisteritaso) suorittaneiden osalta uraseurantatuloksissa ykkönen.
Alueemme kauppakamakarit ja yrittäjät ovat aivan oikein nostaneet koulutuksen lisäksi tarkasteluun tutkimuksen lisäämisen tarpeellisuuden. Edellä esitetyssä mallissa maisterikoulutuksissa opettaisivat sekä yliopistojen henkilökunta, että SAMKin tohtorikoulutuksen suorittanut henkilökunta. Yliopistojen opettajat toimisivat myös alueen tutkimuskeskusten tutkijoina ja päinvastoin. Tämä lisäisi merkittävästi alueen tki-panostusta. Yhteistyöllä vahvistettaisiin myös Tohtorikiihdyttämön toimintaa, kun väitöskirjojen aiheet kohdistuisivat Satakunnan työelämän tarpeisiin.
Lopuksi totean, että olen työtehtävieni ja tutkimusalueideni kautta henkeen ja vereen sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistoihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti