Asteekit, inkat ja esimiehet

Torstaina julkaistu Satakunnan Kansan kirjoitukseni sai mukavan positiivisen vastaanoton. Itseäni jäi hieman harmittamaan, että toimittaja oli jättänyt vain ja ainoastaan yhden lauseen pois ja sen viestin halusin erityisesti välittää: ”Opetus- ja kulttuuriministeriön papereissa SAMKin tehtävänä on toimia maakunnan innovatiivisen toiminnan veturina.” Lisäksi yhdessä kohtaa korkeakoulu oli (vahingossa) korvattu sanalla koulu. Mutta ilahduttavaa oli, että SK julkaisi kirjoituksen. Kiitokset heille.

Organisaation uudistuessa henkilövalinnat synnyttävät etu- ja jälkikäteen hyvinkin vilkasta keskustelua. Se on ehdottomasti hyvä asia. Valinnat tuovat uutta puhtia myös kahvipöytäkeskusteluihin malliin ”Niin, sehän on sen kaveri” tai vaihtoehtoisesti ”Niin, sehän on varmaan sen… kaveri”. Jotkut voivat jopa ajatella, että tulipa asiantunteva ja motivoitunut kollega valituksi! TKI&Y:n valintoja silmäillessäni en löytänyt yhtään miespuolista Raittiusseura Kasvin jäsentä enkä naispuolista HPK:n kannattajaa :)

Sain henkilöstöjohtajien foorumissa itselleni kirjan ”Haastavien esimiestilanteiden ratkaiseminen”. En uskaltanut kysyä, miksi juuri minä sain tämän kirjan. However, kirjan sisällysluettelosta löytyy seuraavia asiakokonaisuuksia: sopimaton käytös, vilppi ja epärehellisyys, työpaikkakiusaaminen, ohjeiden vastainen toiminta, puutteellinen ammattitaito, poissaolot jne. jne. jne. Mikä pettymys! Selasin kirjan vielä läpi ja kyllä, ei yhtään juttua siitä haastavasta esimiestilanteesta, josta olin kiinnostunut: Miten tarjota riittävän innostava ja haasteellinen työ nälkäisille työntekijöille, jotta saat pidettyä heidät talossa. Siihen haasteeseen meidän esimiesten tulee erityisesti pureutua.

Asteekit elivät noin 500 vuotta sitten nykyisen Meksikon alueella. Asteekki-ajattelijoilla oli pohdittavana sama fundamentaalinen kysymys kuin meilläkin on nyky-yhteiskunnassa: Miten voimme hektisessä työelämässä ja hetkellisessä maailmassa saavuttaa henkisen tasapainon? Onko se kasvun, kilpailukyvyn ja tehokkuuden maailmassa mahdollista. Vastaan kyllä. Mitä enemmän organisaatiossa valmistaudutaan, suunnitellaan ja keskustellaan yhdessä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta sitä paremmassa ”jamassa” ovat myös sen työntekijät. Mites nää inkat sitten.

Asteekit eivät tunteneet pyörää. Eivätkä myöskään inkat, jotka elivät myös noin 500 vuotta sitten Perun ja Chilen alueilla. Heidän ei siis tarvinnut keksiä pyörää uudelleen. Meidän tarvitsee. Meidän pitää pystyä keksimään Satakuntaa pyörittävä teollisuus ja julkiset palvelut sellaiseen muotoon, että valtakunnan päättäjät näkevät meillä olevan kansallisesti tärkeitä kasvun elementtejä. Puhutaan Kasvusopimuksesta ja Innovatiivisista Kaupunkialueista (INKA). Valtio on valitsemassa laskutavasta riippuen 5-12 kaupunkialuetta Kasvusopimuksen ja INKAn piiriin. Tästä kyydistä meillä ei ole varaa jäädä pois.

Pyörän keksimistä uudelleen viedään eteenpäin Porin kaupungin johdolla Timo Aron asiantuntevissa käsissä. Mukana ovat Kasvusopimuksen mukaisesti alueen korkeakoulut (meillä SAMK, UCPori ja DIAK) ja kehittäjäorganisaatiot (meillä Prizztech). Uskomme, että mahdollisuutemme ovat hyvät. Meillä kaikki tuntevat toisensa ja osaamme nykyään puhaltaa yhteiseen hiileen. Ihan helppoa tämä ei varmastikaan tule olemaan suurimmilla kaupunkialueilla. Lisää yksityiskohdista myöhemmin.

Seuraavassa kirjoituksessani kaikki osaaminen on myynnissä.