Kaikki osaaminen myynnissä

Blogini kirjoitukset keskittyvät tki-toimintaan ja yrityspalveluihin, mutta ettei asia jää epäselväksi, niin: opetustehtävän onnistuminen muodostaa 89% ammattikorkeakoulujen tulevasta rahoituksesta. Asiantuntijoidemme tuottama opetus ja hallintohenkilöstömme tarjoamat opetuksen tukipalvelut ovat menestymisemme perusta. Onneksi opetuksemme on laadukasta. Todistettavasti. Jokaiselta ammattikorkeakouluopiskelijalta kysytään valmistumisen yhteydessä mielipide opetuksen laadusta. Kaikkien ammattikorkeakoulujen joukossa olemme vuodesta toiseen olleet opetuksen laadussa koko Suomen aatelia. Loistavaa ja kiitokset!

Opetus on tutkimuksen peruspilari. Ilman laadukasta opetusta ja asiantuntijaopettajiemme tki-osaamista emme voisi tehdä alueemme yrityksille tuote- ja palvelukehitystä emmekä kehittää tutkimus- ja osaamiskeskittymiämme. Opetuksen ja tki-toiminnan yhteys on jatkossa äärimmäisen tärkeää. Uusi amk-rahoitusmalli kannustaa meitä laittamaan kaiken osaamisemme myyntiin (lue: antamaan kaiken osaamisemme käyttöön). Ja erityisesti tki-näkökulmasta. Järjen käyttöä tämäkin vaatii. Juha kiteytti asian toimarin lokissaan hienosti: ”Rahan perässä ei kannata juosta, eikä osaoptimointia kriteerien suhteen kannata tehdä. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä sitä mikä olisi hyödyksi joka tapauksessa. Ilman rahoitusmalliakin.” Tulen jatkossa nostamaan esille henkilökuntamme menestystarinoita opetuksen ja tki-toiminnan yhdistämisessä.

Palaan vielä edellisessä kirjoituksessa viittaamaani henkilöstöjohtajien foorumiin. Foorumin otsikkona oli työelämä vai työ ja elämä? Keskustelua käytiin siitä, voiko työtä ja elämää erottaa? Vastaavasti pohdittiin työhyvinvoinnin käsitettä. Onko olemassa erikseen työhyvinvointi ja vapaa-ajan hyvinvointi? Ja erikseen työterveyttä ja vapaa-ajan terveyttä? Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että mitä parempi työilmapiiri meillä on sitä parempi hyvinvointi ja terveys meillä on. Miten sitten voin parantaa työilmapiiriä? Ainakin yhdellä varmalla tavalla eli suuntaamalla huomioni siihen asiaan, jota pystyn varmimmin hallitsemaan: omaan itseeni.

On aivan selvää, että jokaisessa organisaatiossa töitä kaadetaan joillekin liian paljon ja työt on osin organisoitu väärin. Asialla on myös peilikuva. Tutkimusten mukaan työntekijöiden kapasiteetin alhainen käyttö johtaa uupumiseen, väsymiseen ja motivaation heikentymiseen. Työntekijät paikkaavat omaa motivaatiopuutettaan kiinnittämällä huomionsa muiden tekemään työhön, työn viihtyisyystekijöihin ja etuisuuksiin. Töiden tasapuolinen ja mielekäs organisoiminen on siis hyvinvoinnin kulmakiviä.

Olen kirjannut tkiy:n pelikirjaan muutamia mielestäni hyviä ohjeita, joilla voimme parantaa omaa ja työyhteisömme hyvinvointia. Tässä kolme niistä:

1)      Jos haluamme, että meillä on työssämme enemmän vapautta ja liikkumavaraa, meidän tulee olla vastuuntuntoisempia ja auttavaisempia työntekijöitä.

2)      Jos haluamme, että meihin luotetaan, meidän tulee olla luotettavampia työntekijöitä.

3)      Jos haluamme tulla ymmärretyksi, meidän tulee ensin yrittää ymmärtää muita.

Seuraavassa kirjoituksessani pitää saada tekijät esiin ja hyväksyä sekä keskinkertaisuus että paremmuus.

Asteekit, inkat ja esimiehet

Torstaina julkaistu Satakunnan Kansan kirjoitukseni sai mukavan positiivisen vastaanoton. Itseäni jäi hieman harmittamaan, että toimittaja oli jättänyt vain ja ainoastaan yhden lauseen pois ja sen viestin halusin erityisesti välittää: ”Opetus- ja kulttuuriministeriön papereissa SAMKin tehtävänä on toimia maakunnan innovatiivisen toiminnan veturina.” Lisäksi yhdessä kohtaa korkeakoulu oli (vahingossa) korvattu sanalla koulu. Mutta ilahduttavaa oli, että SK julkaisi kirjoituksen. Kiitokset heille.

Organisaation uudistuessa henkilövalinnat synnyttävät etu- ja jälkikäteen hyvinkin vilkasta keskustelua. Se on ehdottomasti hyvä asia. Valinnat tuovat uutta puhtia myös kahvipöytäkeskusteluihin malliin ”Niin, sehän on sen kaveri” tai vaihtoehtoisesti ”Niin, sehän on varmaan sen… kaveri”. Jotkut voivat jopa ajatella, että tulipa asiantunteva ja motivoitunut kollega valituksi! TKI&Y:n valintoja silmäillessäni en löytänyt yhtään miespuolista Raittiusseura Kasvin jäsentä enkä naispuolista HPK:n kannattajaa :)

Sain henkilöstöjohtajien foorumissa itselleni kirjan ”Haastavien esimiestilanteiden ratkaiseminen”. En uskaltanut kysyä, miksi juuri minä sain tämän kirjan. However, kirjan sisällysluettelosta löytyy seuraavia asiakokonaisuuksia: sopimaton käytös, vilppi ja epärehellisyys, työpaikkakiusaaminen, ohjeiden vastainen toiminta, puutteellinen ammattitaito, poissaolot jne. jne. jne. Mikä pettymys! Selasin kirjan vielä läpi ja kyllä, ei yhtään juttua siitä haastavasta esimiestilanteesta, josta olin kiinnostunut: Miten tarjota riittävän innostava ja haasteellinen työ nälkäisille työntekijöille, jotta saat pidettyä heidät talossa. Siihen haasteeseen meidän esimiesten tulee erityisesti pureutua.

Asteekit elivät noin 500 vuotta sitten nykyisen Meksikon alueella. Asteekki-ajattelijoilla oli pohdittavana sama fundamentaalinen kysymys kuin meilläkin on nyky-yhteiskunnassa: Miten voimme hektisessä työelämässä ja hetkellisessä maailmassa saavuttaa henkisen tasapainon? Onko se kasvun, kilpailukyvyn ja tehokkuuden maailmassa mahdollista. Vastaan kyllä. Mitä enemmän organisaatiossa valmistaudutaan, suunnitellaan ja keskustellaan yhdessä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta sitä paremmassa ”jamassa” ovat myös sen työntekijät. Mites nää inkat sitten.

Asteekit eivät tunteneet pyörää. Eivätkä myöskään inkat, jotka elivät myös noin 500 vuotta sitten Perun ja Chilen alueilla. Heidän ei siis tarvinnut keksiä pyörää uudelleen. Meidän tarvitsee. Meidän pitää pystyä keksimään Satakuntaa pyörittävä teollisuus ja julkiset palvelut sellaiseen muotoon, että valtakunnan päättäjät näkevät meillä olevan kansallisesti tärkeitä kasvun elementtejä. Puhutaan Kasvusopimuksesta ja Innovatiivisista Kaupunkialueista (INKA). Valtio on valitsemassa laskutavasta riippuen 5-12 kaupunkialuetta Kasvusopimuksen ja INKAn piiriin. Tästä kyydistä meillä ei ole varaa jäädä pois.

Pyörän keksimistä uudelleen viedään eteenpäin Porin kaupungin johdolla Timo Aron asiantuntevissa käsissä. Mukana ovat Kasvusopimuksen mukaisesti alueen korkeakoulut (meillä SAMK, UCPori ja DIAK) ja kehittäjäorganisaatiot (meillä Prizztech). Uskomme, että mahdollisuutemme ovat hyvät. Meillä kaikki tuntevat toisensa ja osaamme nykyään puhaltaa yhteiseen hiileen. Ihan helppoa tämä ei varmastikaan tule olemaan suurimmilla kaupunkialueilla. Lisää yksityiskohdista myöhemmin.

Seuraavassa kirjoituksessani kaikki osaaminen on myynnissä.